|
|
|
Hyvinvointia rakentamassa – kulttuurin keinoin
Kiihtynyt työelämän ja yhteiskunnan muutos on lisännyt ja luonut paineita arkeen. Stressi on lähes itsestäänselvyys useimmissa ikäluokissa. Vaikka taiteella ja kulttuurilla on arvo itsenäänkin, ei kannata unohtaa niiden mahdollisuuksia virkistyksenä ja rentoutuksena, elämänlaadun parantajina.
Useat kokeilut ja tutkimukset ovat osoittaneet musiikin ja muiden taiteenlajien, eli niistä nauttimisen, hyvää tekevän vaikutuksen. Henkinen hyvinvointi lisää myös fyysistä hyvinvointia. Liikunnan lisäksi kehoa ja mieltä voi siis hoitaa myös kulttuurin keinoin. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimalla voidaan saada jatkoaikaa työelämään sekä parempi elämä ja vanhuus. On siis syytä huolehtia, että jokaisella on lähellä realistiset mahdollisuudet harrastaa kulttuuria. Tavoitteena on oltava, että aina osa kulttuuritapahtumista olisi ilmaisia.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana keskeinen haaste on työelämässä olevien jaksaminen sekä motivoiminen työelämässä pysymiseen. Työväestön suhteellisen pienentymisen eli huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ihmisten jaksamiseen työelämässä. Ihminen tarvitsee virikkeitä myös työelämän ulkopuolella. Taide- ja kulttuuritoiminta rentouttaa ja kehittää sekä siten mahdollistaa työelämässä kiinni pysymisen.
Suomalainen yhteiskunta on menestynyt pitkälti kansalaisten korkean koulutustason vuoksi. Tästä syntyneellä keskustelulla ja tavoitteilla korkeakouluttaa jopa 70 % ikäluokasta on luotu mielikuvia, joissa korkean koulutuksen nähdään takaavan onnen ja hyvinvoinnin. Ennen käsityöläinen oli ylpeä ammatistaan, nykyään häpeillään ”kouluttamattomuutta”. Heikko itsetunto ja kokemus siitä, ettei kykene vastaamaan ympäristön vaatimuksiin ovat tekijöitä, jotka aiheuttavat syrjäytymisriskiä jo varhaisessa vaiheessa. Nykyään erilaiset oppimishäiriöt osataan diagnosoida ja muihin syrjäytymiseen johtaviin syihin pystytään puuttumaan, jos vain rahat riittävät. Nuorille voidaan tarjota voimauttavia ja onnistumisen kokemuksia, jotka ovat keskeisiä itsetunnon ja hyvinvoinnin tekijöitä.
On silti joukko ihmisiä, jotka eivät sovi koulunpenkille syystä tai toisesta. Näille yksilöille täytyy jatkossa pystyä tarjoamaan erimuotoista koulusta ja mahdollisuuksia työskennellä aloilla, joilla esim. kädentaidoilla on merkitystä. Täytyy kyetä arvostamaan kaikkia osaajia sekä huomioida erilaisten ammattiryhmien että töiden merkitys yhteiskunnalle.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua työikäisiä on lähes puolet vähemmän yhtä vanhusta kohden kuin nyt, ellei maahanmuutto ole lisääntynyt tai nykyiset asukkaat innostuneet lastenteosta. Vanhusten omaehtoisen toiminnan tukeminen ja sen järjestäminen on tärkeää. Samaan aikaan kun lasten ja erityisesti lastenlasten määrä vähenee, vanhukset ovat terveempiä kuin aiemmin. He tarvitsevat enemmän virikkeitä, palveluita ja aktiviteetteja sekä mahdollisuuksia solmia uusia kontakteja. Olennaista on tarjota kaikille mahdollisuudet harrastaa ja kehittää itseään.